Vinkkejä kanin hankintaa harkitseville
Aloitampa kertomalla roduista omia kokemuksia, minkälaisia meillä asustelevat on ja kenelle minä niitä tarjoaisin.
Ensin ranskanlupasta, se on lemmikki vailla vertaa. Ranskat on hyvin koiramaisia, pyörivät jaloissa ja kaipaavat huomiota. Perusluonteeltaan ne on hyvin rauhallisia, eivät turhia loiki, sohvalle ja tuolille korkeintaan muttei esimerkiksi meillä ole koskaan edes minkään herkun perässä ranska hypännyt pöydälle. Ne mielellään makailevat ovensuussa tarkkailemassa tai sylissä rapsutettavina. Tottakai vauhtiakin löytyy kun ne sille päälle sattuvat, mutta sitä tapahtuu suhteellisen harvoin. Paras piirre ranskoissa on ehdottomasti lapsiystävällisyys. Omat muksut suunnilleen alusta asti enemmän ja vähemmän niiden kanssa puuhastellut ja ranskat on ainoa rotu meillä joka yhä edelleen loikkii lapsien luokse rapsutuksia vaatimaan. Lämpimästi suosittelen lapsiperheille.
Sitten kääpiölupista. Ne taas on ranskasta se sportimpi versio. Toki tilaisuuden
tullen myös kääpiöluppa löytää itsensä makoilemasta sylissä mutta kuitenkin harvemmin
kuin ranska, kääpiölupilla on muita kiireitä. Kääpiölupan omistajan ei kannata
jättää leipäänsä vartioimatta pöydälle, se kyllä häviää jos kääpiöluppa sen hoksaa.
Kääpiöluppa voisi mielestäni sopia hyvinkin vastuuntuntoiselle nuorelle jonka muu
perhe ei niin kaneista välttämättä innostu. Suht pienikokoisena mahtuu luultavimmin
nuoren omaan huoneeseen ja varmasti heistä iloa toisilleen.
Entäs sitten hermeliinit. Ne on diivoja. Toki nekin säntäilevät sinne tänne kuten muutkin kanit, mutta tiedostaen kuitenkin olevansa mailman napa. Hermeliinit ei välttämäti sylissä paljoa vanhene, toki se on sekä totuttelu että yksilö kysymys. Luonnetta kuvaisin pippuriseksi. Jos hermeliini tahtoo mennä läpi harmaan kiven, se menee. Ja vaikka hermeliini on pieni niin päättäessään ettei häneen kosketa on turha mennä yrittämään. Vaikkakin ajatus pienestä kanista lapselle houkuttaisi niin hermeliini on täysin väärä valinta. Voisin kuvitella hermeliinin kanssa parhaiten toimeen tulevan nuoren aikuisen tai aikuisen.
Viimeisenä risteytykset, niitä meillä asuu yksi. Mitä niistä voisi sitten sanoa, niitä saa minkä melkein minkä kokoisena, värisenä, mallisena ja luonteisena vaan. Ihan kivoja tietty, ja varmaan lähes jokainen harrastaja jolla on useampi kani on aloittanut risteytyksellä. Mutta risteytyksen ja rotukanin hintaero ei ole kovin suuri, oikeastaan koskaan voi tietää mitä saa ja risteytyksen kanssa harrastus mahdollisuudet on rajatummat. Joten mieluiten ei risteytyksiä kenellekään, paitsi jos haluaa tehdä ns hyvän teon ja pelastaa kodittoman kanin vaikkapa eläinsuojeluyhdistykseltä.
Okei, nämä rotukuvaukset perustuvat minun kokemuksiin ja mielipiteisiin
joten mitään ehdotonta totuutta ne ei edusta. Poikkeuksia löytyy taatusti joka
rodusta, kanit on yksilöitä. Ja vaikka suosittelen esim ranskaa lapsiperheille
se ei tarkoita etteikö ranskat sopisi myös lapsettomillekin. Jos kani on tulossa
perheen pienemmille tulisi aikuisen aina muistaa että vastuu lemmikin hoidosta on
viimekädessä hänen.
Sitten kai sopii miettiä mistä kania kannattaa kysellä.
Ensimmäisenä monelle varmasti tulee mieleen eläinkauppa. Mielummin kuitenkin ei. Okei, on eläinkauppoja ja on eläinkauppoja, toisista jopa oikeasti saa mitä on ostamassa. Tavallinen ihminen ei välttämäti tunnista eläinkauppaa josta kanin ostoa voi harkita, joten kerrompa hieman kauppojen eroja. On eläinkauppoja jotka eivät oikeasti tiedä kaneista yhtään mitään, olen törmännyt kauppiaiden keksimiin todella omaperäisen kuuloisiin rotuihin ja aivan liian usein Pirkko-pupuihin jotka myöhemmin ovatkin osottautuneet Pertti-pupuiksi. Poikapupu pareja myydään usein ihan mielellään, vaikkei urokset enää sukukypsinä tule toimeen keskenään. Tai pupuparat saattavat olla aivan liian nuoria, luovutusikä kun on sen kahdeksan viikkoa. Kääpiökaneina myydään mitä melkein mitä tahansa mikä vaikuttaa pieneltä, mutta sekin kuitenkin saattaa paisua siitä yhtäkkiä kolmikiloiseksi vähemmän kääpiöksi. Sitten niistä hyvistä eläinkaupoista. Kyllä niitäkin on, mutta valitettavan vähän. Helpoiten sen tunnistaa kun kysyy mistä kanit on sinne tulleet, hyvään kauppaan ne tulevat kasvattajilta ja mukana on sukupaperit. Toki sekään ei ole mikään tae siitä että kanisi on kotoisin hyvältä kasvattajalta, valitettavasti löytyy kasvattajia jotka harrastaa poikuetehtailua joka allekirjottaneen mielestä on paitsi vastuutonta myös moraalitonta.
Ja siitä päästäkin sitten toiseen hankita paikkaan, joka onkin sitten se suositeltavin, meinaan kasvattajat. Kuten jo sanottu, hyvät eläinkaupat ostavat kaninsa kasvattajilta, joten miksi maksaa ylimääräistä eläinkauppiaalle kun voi myös itse ostaa suoraan kasvattajalta...? Kaniyhdistyksen sivulta löytyy lista kasvattajista, ja jokaiselta niistä pitäisi saada taatusti rotupuhdas kani oikealla sukupuolella tunnistettuna. Kasvattajat on eräänlaisia asiantuntijoita, ja heidän neuvoihinsa tulisi voida luottaa. Eikä kasvattajalta voi kysyä tyhmää kysymystä, mikä ikinä mieltä askarruttaa niin rohkeasti kannattaa kysyä. Kani kannattaa siis hankia kasvattajalta. Poikuetehtailun tunnistat kyllä kun käyt kasvattajan luona tutustumassa, paljon kaneja ja paljon rotuja, millä muulla nimellä sitä voisi kutsua kuin poikue tehtailu?
Kauppojen ilmoitustauluillakin varmasti näkee vähän väliä ilmoituksia kaneista.
Joskus, jos tuuri käy kyse on "oikeasta" kasvattajasta, mutta harvinaisen usein ei
ole. Liian usein on kyse lapsen kokeilusta, ja ne harvemmin on hyviä asioita. Toki
jokaiselle kasvattajallekin on joskus syntynyt se ensimmäinen poikue mutta nämä
kymmenen vuotiaiden kokeilut on usein tehty ilman minkään näköstä aavistusta siitä
miten kanin poikasia hoidetaan, hyvä jos edes emon hoito on asianmukaista. Ja heiltä
voi toki kysyä melkein mitä vaan ja saa asiantuntevan vastauksenkin varmasti, mutta
minä en kuitenkaan menisi luottamaan siihen asiantuntemukseen. Ja tämä sama muuten
pätee naapurin, serkun, koulukaverin yms kanipoikueita.
Kun sitten on päättänyt minkä rotuisen (ja mahdollisesti värisen) kanin haluaa voi soittaa tai laittaa sähköpostia valitsemalleen kasvattajalle. Kukaan tuskin riemastuu tekstiviesti kyselyistä.
Jos päättää soittaa kannattaa muista että kasvattajakin on vain ihminen. Hän voi olla juuri vaikkapa töissä, tai voi olla vain muuta kiireitä. Eli jos soitit huonoon aikaan älä pahastu jos sinua pyydetään soittamaan myöhemmin. Tästä syystä sähköposti voi monesti olla parempi ratkaisu, voi vaikka alkuun kysellä koska kasvattajalle sopisi soitella. Mutta kuitenkin olisi hyvä muistaa että kasvattajat lukevat eritahtiin sähköpostejaan, toiset voivat käydä monta kertaa päivässä lukemassa postinsa, toiset taas pääsevät ehkä vain noin kerran viikossa käsiksi posteihinsa. Jos et saa viikon kuluessa vastausta postiisi kannattaa varmaankin kokeilla soittamista. Kasvattajalle olisi hyvä kertoa minne kani tulisi ja minkälaista kania tahtoisi. Enempää keskustelusta kasvattajan kanssa on vaikea kertoa, ne riippuvat aina kasvattajastakin. Tässä asiassa silti poikkeus vahvistaa säännön. Allekirjottanut on vastannut sähköposteihin todella huonosti viime vuosina. Kiireitä ja muita hyviä selityksiä. Varmin vastaus allekirjottaneelta tulee aina soittamalla.
Kun kani varattu, tai on varma päätös siitä minkä kanin tahtoo on aika alkaa
valmistautua kanin tuloon.
Tarvikkeet riippuvat paljolti siitä tuleeko kani sisälle vai ulos, tuleeko kanista "häkkikani" vai koti kani.
Olen joskus vastannut kyselyyn tarvikkeista että 30m puutarhaletkua on hyvä hankinta etukäteen, sisäkanille meinaan. Ja olin tosissani. Kanit saattavat tuhota enemmän kuin uskotkaan ellei siihen varaudu. Etenkin sähköjohdot maistuvat, ja juuri sen ehkäsyyn tuota puutarhaletkua on meillä käytetty. Letku on halkaistu pituussuunnassa ja johdot työnnetty sisään. Toki johdot voi suojata esteettisemminkin.
Häkki on varmaan yleisimpiä varusteita joita kaneilta löytyy. Häkin kokoon vaikuttaa paljolti rotu sekä suunniteltu liikunnan määrä. Ulkokanit tarvitsevat isomman kuin sisäkanit, sillä tuskin kukaan juoksuttaa kolmenkymmenen asteen pakkasessa kaniaan montaa tuntia. Sisäkaneja on sitten taas erilaisia, toisilla kani on kokoajan vapaana jolloin häkkiä periaatteessa tarvita lainkaan, toiset taas rajaavat häkin kanin kodiksi jolloin häkin koon merkitys korostuu. Häkkiä miettiessä olisi kuitenkin hyvä muistaa eläinsuojeluasetuksen minimit, pienempää ei pitäisi edes harkita. Häkki näyttää aina isommalta tyhjänä kuin tarvikkeineen. Hyvä sääntö häkkiä miettiessä voisi olla ettei häkki koskaan ole liian iso. Itse suosittelisin kääpiölupalle 120*50cm häkkiä ja liikuntaa. Ranskikselle sitten taas joko pientä häkkiä joka on kokoajan auki, esimerkiksi 90*40cm häkkiin mahtuu ruokakuppi, heinät ja vessalaatikko tai isoa häkkiä, vähintään 150*70cm ja paljon liikuntaa. Ulos ranskis kaipaa tarhan, sanotaan vaikka 1*3m vähintään koska lisä liikuntaa ei ole tarjolla.
Häkkiäkin yleisempi varuste taitaa olla vesi sekä ruoka-astiat. Ja taas,
tämäkin eroaa ulko ja sisäkaneilla. Ulkokanit nauttivat vetensä parhaiten kupista,
kun taas sisäkanille pullo on varmempi ratkaisu. Pullon koko riippuu kanin koosta,
älä osta ranskalle kovin pientä pulloa jollet tahdo sitä monta kertaa päivässä
täyttää. Isoin pullo jota tietääkseni on markkinoilla vetää hieman yli litran, ja
se ei ole lainkaan liian iso aikuiselle ranskalle. Ruoka-astian koko määräytyy
hyvin myös rodun mukaan. Nuo pikkupuput pärjäävät mainiosti noin desilitran
vetävällä kupilla, kun taas ranskan ruokakupin voi ostaa koirien kuppien luota.
Astian materiaali ja malli on hyvin yksilöllisiä asioita, toiset kanit käyttävät
vessanaan maassa olevaa kuppia, toisille kaltereissa oleva kuppi voi suorastaan
olla kutsu heittelemään. On ihmisiä jotka vannovat keraamisten kuppien päälle,
on ihmisiä jotka rakastavat metallisia kuppeja. Itse tykkään muovisista
ruokintaautomaateista, ne sopii ranskiksille mainiosti kun lihoaminen ei ole ongelma.
Tuoreruoka ei välttämättä tarvitse omaa astiaa, mutta toisaalta tämä riippuu aika paljon omista mieltymyksistä ja häkin kuivikkeista. Heinää voi tarjota kaneille joko häkin pohjalta tai heinähäkistä. Itse koen heinähäkit häkkien ulkopuolella vain tavaksi kylvää heinää ympäri kämppää, mutta sitten taas monet tutut pitävät heinän antamista häkin pohjalta heinän haaskauksena.
Mun mielestäni yksi kanin kanssa elämää eniten helpottavimmista asioista on vessa laatikko. Kani oppii aika helposti sisäsiistiksi, käy mielellään asioillaan vain yhdessä paikassa. Ja omistajan elämä helpottuu kun siinä paikassa on laatikko, sitä on helppo siivota vaikka päivittäin. Vessoja sitten taas myydään kaupoissa jos jonkin näköstä. on neliskanttista katettuna ja ilma sekä kolmion mallista katettuna ja ilman. Oma lemppari malli on kolmion mallinen, se ei paljoa tilaa vie kun sen laittaa nurkkaan. Tietysti, jokaista vähääkään nurkkaan sopivaa kosteutta kestävää astiaa voi aivan yhtä hyvin käyttää.
Valjaiden tarpeellisuus on myös makuasia. Kania ulkoiluttaessahan ne on ihan kätevät, muttei suinkaan pakolliset. Meillä ranskanlupat ulkoilee joko vapaana valvottuna, tämä edellyttää että tunnen kanin tarpeeksi hyvin tai sitten lehtikompostikehikon palasista askarrelluissa aitauksissa. Näistä lehtikompostikehikoista saa muuten näppärästi kaninkestävät portit oviin jos tahtoo kanin elintilaa rajata kotona. Itse nolen näihin ihan rakastunut, ja multasormen mainoksesta juuri bongasin tarjouksen 11e, aattelin hakea viisi. Ei tarvi olla timpuri että kahdesta paketista saa kanihäkin, hinta ei päätä huimaa ja kokoa tulee kiitettävästi. Suosittelen.
Kantokoppa sitten taas. Jos meinaa kanin kanssa alkaa käydä näyttelyissä voi
jonkin moinen kantokoppa olla paikallaan. Kantokoppaa olen näyttelyissä nähnyt
korvattavan valjailla sekä muovisilla säilytyslaatikoilla. Itse ennen
näyttelykärpäsen puremaa kuljetin ne harvat matkat joita kania tarvitsi
kuljettaa pahvilaatikossa. Kantokoppa on kätevä jos tietää liikkuvansa paljon,
mutta muuten täysin turha hankinta. Kantokopista suosittelen eniten atlas
open mallia (10-40, rodusta riippuen) tai jos muilla on vastaavia päältä
aukaistavia niin niitä. Atlas open on kalliimpi kuin muut, sen käyttö on
huomattavasti mukavempaa kun se aukeaa sekä päältä että sivusta.
Ulkokaneille ehdoton sekä sisäkaneille ihan mukava, muttei suinkaan pakollinen on mökki. Koko tietysti rodun mukaan. Tasakattoinen taitaa olla eniten kanin mieleen, kanit tykkäävät makoilla sen päällä. Ranskalle sopivaa tuskin löytää kaupoista, mutta kätevä askartelee sen itse. Sisällä asuvilla kaneilla mökki ei tosiaan ole mikään pakkohankinta. Meillä mökkiä lähinnä edustavat väärinpäin käännetty maitokori, puinen taso sekä pala jotain viemäri (?) putkea (sain hukkapalan rakennustyömaalta).
Häkin pohjalta löytyy useimmalta kanilta yleensä purua. Huoneen lämmössä elävillä kaneilla en tuota oikeen ymmärrä, sillä meillä puru on vain synnyttävien kanien ja emojen joilla on poikaset etuoikeus. Toki viileämmässä elävillä on puru ja olki varmasti mainio lämmike. Meillä häkin pohjilla on kynnysmattoja ja pahvia. Vessalaatikon täytteenä on toki imukykyisempää tavaraa, puupellettiä. Vessalaatikoiden täytteissä on tietysti muitakin vaihtoehtoja; kissanhiekka ja puru. Ulkokanille suosittelen antamaan paljon olkia.
Ruokinnasta vielä jokunen sana
Ruokinnasta on tarkemmin lukee ruokinta ohjeessa, mutta päätin kuitenkin
laittaa tänne vielä jonkun rivin.
Marketeissa ym muissa vastaavissa on usein myynnissä myös jyväsekoituksia. Ne on siellä varmaan ihan kivan näköisiä, ja vaikka niiden päällä olisikin pupun kuva on niiden parempi jäädä sinne kauppojen hyllylle. Ne voivat vaikuttaa halvemmille kuin eläinkauppojen ruuat, mutta ovat paljon huonolaatuisempia. Huonompi ruuanlaatu taas vaikuttaa kanin karvaan sekä terveyteen.
Ranskalle kannattaa harkita ruuan ostamista säkeittäin, sillä pienistä litran pusseista ei kovin pitkäksi aikaa iloa riitä, ja näin ruuan hinta tulee huomattavasti pienemmäksi. pikkupupuille ei taas kannata ruokaa alkaa raahaamaan säkeittäin sillä kulutus on niin olematonta ettei ruoka säily hyvänä.
Parhaiten kanillesi sopivan ruuan saa helpoiten alkuun valittua kysymällä kasvattajalta mitä hän on syöttänyt.