Ulkomuoto
Ranskanluppa rungoltaan tiivis ja massakas. Ihanne runko on lyhyt mutta leveä.
Pää on tiivisti kiinni rungossa, kaula on hyvin lyhyt ja leveä antaen vaikutelman
kaulan puuttumisesta kokonaan. Uroksen pää iso mutta on lyhyt, leveä otsa ja
pulleat posket. Naaraan pää on usein
hiukan pidempi ja hoikempi, joskin lyhyt ja pyöreä pää on aina parempi. Korvat
ovat hyvin laskeutuvat ja edestä päin katsottuna hiukan sisäänpäin kaarevat.
Korvat lähtevät selkeistä korvakyhmyistä.
Standardin mukaan pituus korvasta korvaan mitattuna on vähintään 36cm. Korvat
on runkoon nähden sopusuhtaiset. Uroksella ei tulisi olla leukapussia, joskin pieni
leuka muna (eli ihopoimu kaulassa) on mahdollinen. Naarailla voi olla pieni leukapussi
joka on muuhun kanin kokoon nähden sopusuhtainen. Rintakehä on leveä ja massakas.
Selkä on lihaksikas ja voimakas. Painoa on yli 5,5kiloa 8 kuukauden iässä.
Yllä on kuvattu ranskanlupan ihanne ulkomuoto. Yleisiä puutteita ulkomuodossa on esimerkiksi liian pieni paino, epäsopusuhtaisuus, terävän mallinen nenä, huonosti laskeutuvat korvat, puuttuvat korvahkyhmyt, valtava leukapussi ja kapea rintakehä.
Rodun Historia
Rankanlupan historiasta otan tietoa vastaan jos joltain sitä löytyy
Ahkeralla googelettamisella olen törmännyt ranskanlupan historiasta
pariin versioon, ruotsalaiseen ja amerikkaliseen. Molemmat ovat yhtämieltä
ranskanlupan alkuperämaasta, loput on jotenkin yhteneväiset joskin erilaiset
Ruotsalainen lähde kertoo luppakorvien olevan tunnettu jo 1600-1700 luvusta
asti, ja ensimmäinen rotukuvaus ranskanlupasta löytyvän ranskalaisteoksesta
"Le Jardin de Plantes", kirjoittaja M Boitard, vuodelta 1845.
Amerikkalais versio kertoo rodun olevan englanninlupan ja joko belgianjätin
tai jonkin belgianjättiä muistuttavan rodun risteytys. Kunnian rodun kehittämisestä
tämä tarina antaa ranskalais hemmolle nimeltä Condenier, ja arvelee vuoden olleen
noin 1850. Kolmannen versio lähdettä en osaa nimetä, sillä en enää yksinkertaisesti
muista mistä moisen olen kuullut / lukenut, siksi kolmannen version uskottavuus
hiukan kärsii, joskin kolmaskin sopii edellisiin historian kuvauksiin.
Kolmas versio antaa kunnian rodun kehittämisestä 1800-luvun ranslaisille
munkeille.
Luonne
Ranskanluppa on luonteeltaaan leppoisa, niin kuin lupat yleensä. Tämä rauhallinen jättiläinen ei turhia säntäile. Toki ranskanluppa on utelias kuten muutkin kanit. Voimakkaana kanina ranskis ei ole häkkikani, usein ranskis oppiikin itse avaamaan häkkinsä. Ranskanlupan omistajalta vaaditaan huumorintajua, ikinä ei tiedä mitä tämä hurmuri on seuraavaksi keksinyt. Asioiden kuten heinän, pahvisilpun tai roskiksen levittäminen on ranskiksen mielipuhaa joka vaatii omistajaltaan huumoria. Ranskanluppa harvemmin tuhoaa mitään, paitsi pahvilaatikon josta kivaa pahvisilppua levitettäväksi ympäriinsä. Jauhon peittämä keittiö ja heinän peittämä eteinen ei ole outoja näkyjä ranskanlupan omistajalle. Onneksi nämä tempaukset jaksaa naurattaa jälkikäteen, ja ranskiksen kasvaessa vähenee. Onnellisimmillaan ranskanluppa on sohvalla sylipullana.