Miten minusta tuli kasvattaja...

Kanien kanssa olen ollut tekemisissä aivan pienestä, perheemme ensimmäinen kani oli madagasgar "kääpiökani" Rusina. Ikää minulla tuolloin taisi olla kolme vuotta. Yhdeksän vuotiaana sain ihan oman ensimmäisen kanin, kun meille muutti valkoharmaa (?!) risteytys neiti Nössö. Nössön seuraksi muutti pian sen jälkeen ruskeasoopeli hermeliini Nassikka ja sisareni avopuolison allergian myötä sittemmin myös luonnonharmaa rusakkoa muistuttava risteytys nimeltä Jätkä. Näistä neljästä kanista alkoi rakkauteni kaneja kohtaan.

Ikävä kyllä jouduin kaneista luopumaan perhesyistä kun olin 15 vuotias. Yhden kokonaisen kanittoman vuoden jälkeeen alkoi kuitenkin mieli taas pupustella, mutta opiskelujen takia en voinut ottaa kania vielä silloin. Vakaa päätös kuitenkin oli että vielä joku päivä minulle kaneja taas tulee.

Se päivä koittikin parivuotta myöhemmin pian esikoiseni synnyttyä, kun yhtenä aamuna huomasin että minulla aikaa ja resursseja taas aloittaa kaniharrastus. Marssein eläinkauppaan kyselemään kissan kokoista kania, sillä muistin nuorempana sellaisista lukeneeni. Eläinkauppias ei minua osannut auttaa, joten meille muutti pienikokoinen risteytys joka yhteistyössä tyttäreni kanssa nimettiin Enskaksi.

Pian sen jälkeen törmäsin netissä kissan kokoiseen kaniini, ranskanluppaan. Ahkaralla googlettamisella ja sähköpostien lähettelyllä löysin itseni nikkaroimasta valtavaa häkkiä sillä tulossa oli kaksi ranskistyttöä.

Ensimmäinen poikueeni syntyi vahingossa. Sillon minulla oli kyllä jo suunnitelmissa teettää myöhemmin poikue tai pari, mutta tosiaan myöhemmin. Häkistä karannut Brookside Kowhai kuitenkin vauhditti suunitelmiani synnyttämällä minulle 9 pupu vauvaa kuukautta myöhemmin. Ja siitä se lähti.

Toistaiseksi ranskiksissa minulla pääpainotus lemmikki ominaisuuksissa. Pyrin pitämään jalostuseläinteni määrän mahdollisimman pienenä jotta minulla olisi aikaa kaneille. Ja ajalla en tarkoita vain perushoitoa, vaan halua tuntea jokaisen kani-persoonan joka meillä asuu. Poikueet syntyy keittiössä, oppivat heti osaksi elämää. Ihmisten läsnäolo ja imurin hurina eivät ole outoja asioita poikasille. Näin poikaset oppinat suurin piirtein sisäsiisteiksi jo ennen luovutusikää. Lisäksi pyrin käsittelemään poikasia mahdollisimman paljon, sekä annan tyttärieni niitä käsitellä. Poikasista siis tulee meillä automaattisesti lapsiin ja elmämään tottuneita sekä kiitettävän kesyjä.

Kasvatuksessani arvostan rehellisyyttä ja pohdin valintojani myös eettisistä näkökulmista. En väitä jalostavani rotua niinkuin sanana jalostuksen käsitän, koska se tarkoittaisi sellaista jalostuseläinten määrää etten pystyisi yksilötasolla kaniin tutustumaan. Vain hyvin harva kasvattaja suomessa pystyy jalostamaan ylipäätänsä mitään rotua ymmärtäen jopa sanan merkityksen. Enkä puhu omista linjoista, sillä ymmärrän sanan tarkoittavan aivan muuta kuin että siellä täällä kanin sukutaulussa on joku kasvattini.

Nukun yöni paremmin jos tiedän kasvattieni saavan asianmukaista hoitoa, sairastapauksissakin. Koska kani on eksoottinen eläin (vielä) on varsinkin päivistys aikaan vaikea saada eläinlääkäriä kiinni joka paitsi haluaisi myös osaisi hoitaa. Tämän takia painotan kasvattini ostajalle että aina saa soittaa. Toki on paljon mihin en tiedä vastausta, ja tässä 20 vuoden pupustelussa olen oppinut että aina riittää opittavaa, mutta yritän ainakin ottaa selvää ja auttaa parhaani mukaan. Samasta syystä kasvattini aina saa aina palauttaa minulle, oli syy sitten mikä tahansa. Ethän lopeta turhaan kaniasi?
takaisin ylös

Aikeissa hankkia Serika pupu:

Ensimmäiset poikueeni olen myynyt ilman mitään kauppakirjaa. Näistä poikueista muutama poikanen on kuitenkin joutunut kiertoon, joten vahingosta viisastuneena myyn jatkossa kanit kauppakirjalla. Kauppakirjaan tulee ehto ilmoitusvelvollisuudesta kania eteenpäin myydessä. Näin siksi että tahdon tietää missä kasvattini seikkailee. Kani on myös aina tervetullut takaisin mikäli syystä tai toisesta siitä joudut luopumaan.

Kanin mukaan lähtee aina sukupaperit, sekä kanit on tatuoitu vasempaan korvaan. Jos tarve niin mukaan saa kirjallisen hoito ja ruokinta ohjeen sekä pussin ruokaa johon kani on tottunut. Usein sukupaperin alta löytyy myös pino yhdistyksen esitteitä.

Kanin hinta on kanin henkivakuutus. Koska nykyisellään hinta ei päätä huimaa ja on hirmuisen pieni hinta monivuotisesta ystävästä, älä vaivaa tinkimällä. Jos hinta on sinusta liian suuri nämä kanit ei ole sinua varten. Esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksiltä voi kysellä kaneja jotka etsivät uusia koteja halvalla. Älä myöskään osta kania hetken mielijohteesta.

Ennen poikasten syntymää otan vastaan alustavia varauksia. Nämä varaukset ei ole mitenkään sitovia, nämä varaukset tarkoittavat sitä että otan yhteyttä ennen kuin varaan poikasia muille. Poikasten syntymän jälkeen varaukset on sitovia. Poikasia voi kysellä varaamattakin, varaa poikanen vasta kun olet täysin varma. Mikään ei harmita enempää kuin ostaja joka varaa poikasen mutta luovutus ajankohtana on kadonnut kuin pieru saharaan.

Jos asut lähistöllä tai olet autoilevaa sorttia olet tervetullut katsomaan kaneja. Katsomaan saa tulla vaikkei mitään vielä tahtoisi ostaa tai varata. Esittelen pupujani mielelläni ( ja vastaan tuleville väkisin) joten tervetuloa vaan kunhan ilmoitat tulostasi etukäteen :o)

Sillon tällön syntyy myös sijoituskoteja etsiviä kaneja. En mielelläni sijoita outoon paikkaan, joten jos sijoituspupua haluat kannattaa ottaa yhteyttä ajoissa. Sijoituskanin hinta riippuu sopimuksesta. Sijoitussopimus sitten taas riippuu kanista; sukupuolesta, väristä, rodusta, jne.
takaisin ylös

Kasvattamista / poikueen teettoa harkitsevalle

Huom! Tämä teksti sisältää suoraa puhetta kasvatuksen varjopuolista, en suosittele herkille ja perheen pienimmille. Jos jokin lukemastasi järkyttää suosittelen jättämään väliin poikasten tekemisen. Ja taas kerran, aiheena lähinnä ranskanluppa. Alla oleva teksti on hyvin pieni pintaraapaisu kasvatukseen muistathan lukea paljon muutakin?

Yleistä

Ennen kuin teet mitään suosittelen lämpimästi googlettamista, lukemista aiheesta niin paljon kuin suinkaan löydät. Sitä ilmeisesti teetkin jo, jos kerran tätä luet. Kasvattamista suunnittelevalle suosittelen lämpimästi opusta nimeltä rabbit produktion. Se on kirjoitettu lontoon murteella, joten vaatii hiukan kielitaitoa. Se on lähes viisisataa sivuinen opus joka kattaa kanit aasta ööhön. Omani ostin kasvattajakurssilta aikoinaan, ja edelleen se tulee usein kaivettua hyllystä ja selattua jotain tiettyä asiaa pohtiessani. Kirjaa käytännössä mahdotonta opiskella kannesta kanteen, ja kolmannen kerran luettuani voin rehellisesti sanoa sisäisteeni vasta murto-osan. Mutta suurimpaan osaan kysymyksiä olen sen kirjan kansien välistä löytänyt vastaukset ja kirja on opettanut paljon eri aiheista. Lemmikillään yhtä poikuetta suunnittelevalle tämä opus on turhahko, ellei sitten ole ihan huvin vuoksi kiinnostunut kaneista aiheena.

Harkitsit sitten yhtä poikuetta lemmikilläsi tai kasvattajksi alkamista kirjoja ja googlea kalliimpaa on kasvattajien tuki. Lemmikillä yhden poikueen teettämistä miettivälle luonnollisin valinta oman lemmikin kasvattaja. Muilta kokeneilta kasvattajilta saat paljon tietoa, vältyt monelta ongelmalta kuuntelemalla kokeneita kasvattajia. Ja mikä kivointa, osa on ihan mukavia ihmisiä.

Mieti miksi haluat tehdä poikasia. Periaatteella jokaisella poikueella pitäisi olla jokin tavoite, oli se tavoite sitten pitkällä tähtäimellä kasvattaa valio tai joku muu. Punnitse se mitä voit poikueella saavuttaa riskeihin nähden. Ja mieti onko se todella sen arvoista, vaikkakin autan parhaani mukaan kasvatillani poikueen teettämistä on silti mielestäni parasta mitä lemmikki naaralle voi tehdä sterilointi.

Ranskanluppa rotuna on hyvin epäkiitollinen kasvattaa. Ja etenkin aloittelijalle vaikea, en suosittele ensimmäiseksi poikueeksi. Enkä ainakaan kovin nuorelle. Ison poikue koon takia joutuu miettimään montaa asiaa. Yli kymmenen poikasen poikueet ei ole mitenkään harvinaisia. Koska kanilla on vain kahdeksan nisää siellä ei kaikki saa tarpeeksi ruokaa. Tästä syystä ranskanluppa hoiperteleekin esimerkiksi kääpiöluppaa aiemmn pesästä etsimään ruokaa; ranskanluppa vauva lähtee pesästä 10-14 päivän ikäisenä kun taas kääpiöluppa usei makaa pesässä vielä kolmiviikkoisena ihan tyytyväisenä.

Jalostuskanin valinta ja astutus

Ensimmäinen sääntö jalostuskania valitessasi on se että älä ikinä tee poikuetta kanilla josta et pidä.

Ihanne tilanne olisi jos käytettävissä olisi kaksi hyväluonteista tervettä täydellistä valiota joiden värit vielä sopii yhteen. Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule vastaan. Lemmikillään yhden poikueen teettämistä harkitsevalle jalostuskanien valinta ei kummemmin tuota päänvaivaa, kun jättää kasvattajan harkintaan sopivan uroksen etsimisen ei tarvitse asiaa itse sen enempää miettiä ja poikueella on silti joku kasvatuksellinen tarkoitus. Kasvttamista harkitsevan tulisi siten taas itse opetella miettimään mitä hakee.

Yleisin tapa on lähteä väristä liikkeelle, yhdistää kaksi kania joiden värit sopii yhteen. Väreihin en paneudu sen enempää, netistä löytyy riittämiin tietoa väreistä ja niiden yhteensopivuudesta. Mutta niin yksiselitteistä se ei kuitenkaan ole. Kaksi kivaa kania joiden värit sopii hyvin yhteen ei välttämättä tee kivoja samanvärisiä poikueita. Hyvän jalostuskanin poikasesta näkee mitä se periyttää. Yksinkertaistettuna unelma poikue tulisikin kaksi väriltään yhteen sopivaa jotka täydentää toisiaan ilman toistensa hyvien puolien poissulkevia ominaisuuksia.

Mitä kanisi sitten periyttää selviää kokeilemalla. Ajan kanssa oppii tunnistamaan mikä tulee mistäkin. Ensimmäisellä poikueella asia selviää jos toisesta vanhemmasta on jo tiedossa. Toisin sanoen nuoren naaraan ensimmäinen poikue kannaattaa tehdä vanhalla jo aikasemmin poikueita tehneellä uroksella ja päinvastoin nuoren uroksen ensimmäinen poikue vanhemmalla naaralla jolla on ollut jo poikasia. Näin saa määritettyä onko kanillasi jalostuksessa mitään annettavaa, ja jos on niin mitä.

Ensimmäisestä poikueesta näet myös naaraan emo ominaisuudet. Huonot emo ominaisuudet on piirre joka poissulkee aika yksiselitteisesti kanin jalostuksesta. Normaalisti kani väkertää pesän, synnyttää ongelmitta, syö jälkeiset ja kuolleet poikaset ja imettää poikasia. Normaalisti emo myös vahtii etäältä mutta sallii kuitenkin pesän tonkimisen. Jos kanillasi on ongelmia synnytyksessä, ei hoida poikasiaa, ei rakenna pesää tai hyökkää käteesi kun tutkit pesää kanisi ei sovi jalostukseen. Toiset naaraat taas on parhaillaan kun niillä on poikaset. Emo-ominaisuudet on osittain periytyvä piirre, osittain opittu tapa. Ensikertailen voi laiminlyödä pesän rakennuksen, mutta toisella kertaa jo osaa hienosti rakentaa pesän.

Ennen astutusta tutki emokani kunnolla. Tarkista hampaat, korvat, silmät, yleiskunto, turkki ja tassut. Sairasta tai karvanvaihtosta kania ei tulisi astuttaa. Ärtyneet tassunpohjat tulisi hoitaa kuntoon ennen astutusta. Huonokuntoinen kani ei tule tiineäksi, tai rasittuu liikaa tiineydestä ja imetyksestä. Kanin tulisi siis olla kaikin puolin hyvässä kunnossa astutus hetkellä.

Astutus tapahtumana on melkoisen simppeli. Kanilla ei ole kiima-aikaa, vaan kani naaras yleensä ovuloi astutuksen jälkeen. Astuminen taas yleensä tapahtuu luonnostaan, laitetaan sukukypsä pariskunta yhteen ja he hoitaa hommat yhdessä loppuun. Molemmat kanit viedään joko neutraalille maaperälle tai naaras viedään uroksen luokse. Urosta ei viedä naaraan luokse, sillon tuloksena on pelkkä tappelu. Astutuksen onnistuessa uros usein kellahtaa kumoon naaraan selästä, pysty korvaisilla roduilla saattaa uroksen korvatkin lurpahtaa tilapäisesti. Varmin tapa saada naaras tiineeksi on asuttaa urosta ja naarasta noin viikon verran yhdessä, joskin tällä tavalla et saa tarkkaa astutus ajankohtaa selville ja näin ollen et psty määrittämään tarkkaa laskettua aikaa.

Tiineys ja synnytys

Tiineyden voi todeta noin 12 päivää astutuksen jälkeen tunnustelemalla kanin ala vatsaa varovaisesti. Tämän kirjoitettuani on todettava että tämä on taito jonka kasvattajaksi aikovan on opeteltava, mutta yksittäistä poikuetta teettävän ei kannata lähteä edes yrittämään. Kohdun löytäminen vaatii jonkun asteista kanin anatomian tuntemista. Lisäksi kohtua tunnustellessa pitää olla varovainen, liian kovakourainen tunnustelu voi johtaa keskenmenoon ja poikasvaurioihin. Toinen tapa todeta astutuksen onnistuminen on odottaminen. Jos kani noin viikko astutuksen jälkeen alkaa tehdä pesää kyse luultavasti on valeraskaudesta ja astutus on epäonnistunut.

Kani kantaa 28-35 päivää. Yleisin kanto aika kaneilla on 30-31 päivää. Isot poikueet syntyy yleensä aikasemmin, pienet myöhemmin. Tästä syystä ranskanluppa kantaa poikasia yleensä 29 päivää. Yli 31 päivän kantoajat ei lupaa hyvää. Poikasia yleensä on vähän, ne ovat suurempia kuin normaali kantoaikana syntyneet ja syntyvät usein kuolleina. Yli 32-34 päivän kantoajan jälkeen jos kanisi ei osoita synnytyksen merkkejä ja olet varma kanin tiineydestä on aika ottaa yhteyttä eläinlääkäriin jotta kani saa joko oksitosiinia tai päätyy keisarinleikkaukseen.

Tiineen kanin ruokinta ei juurikaan eroa normaalista, joskin pellettiä pitää antaa vapaammin jos sitä aikasemmin on kanille tarjoillut rajoitetusti. Kuidun saanti on turvattava, eikä ruokintaan kannata mennä tekemään muutoksia. Esimerkiksi pellettimerkin vaihto kannattaa jättää väliin, kuin myös eksoottisemmat herkut kuten harvemmin tarjoillut vihannekset ja hedelmät. Kaikki mikä voi saada kanisi vatsan sekaisin on kiellettyä. Älä huolestu jos tiine kanisi syö vähemmän kuin ennen, sekin on normaalia sillä siellä on tilaa viemässä poikaset, pääasia että että kanisi saa riittävän energia pitoista ruokaa.

Synnytyksen lähestyessä kani alkaa askarrella pesää. Noin viikko ennen synnytystä alkaa kaivuu vaihe. Kanin kuoputtelu ja kaivelu vähenee yhdestän kolmeen päivään ennen synnytystä alkaa heinän ja muiden pesämateriaalijen kantelu. Yleensä karvan repiminen pesämateriaaliksi alkaa päivää ennen synnytystä. Karvaa voi alkaa irrota itsestään jo viisi päivää ennen synnytystä, jota emo sotkee heinään ja muihin pesämateriaaleihin. Pesän rakennus edistyy kaksi vaiheisesti, ensin irroitetaan karvaa ja sitten tehdään siitä pesää.

Pesäkopin tarpeellisuus tulevalle emolle tai kanille yleensäkin on hiukan kiistanalainen käsite. Itse kuulun ryhmään joka ei pesäkopin päälle perusta. Ulkokaneilla asia on eri, niille pesäkoppi tarjoaa suojaa tuulelta ja sateelta sekä mahdollisilta vihollisilta. Mutta sisä tiloissa poikivalle emolle pesäkoppi on sinäänsä jopa luonnoton, sekä väärin tehtynä kasvattajan kannalta epäkäytännöllinen. Pesäkoppi sanana on jo yhtä hukassa kun suomessa nähdyt pesäkopit malliltaan. Pesäkopin englannin kielinen nimi on nestbox eli pesälaatikko, joka on jo huomattavasti järkevämpi ajatus. Mailmalla kanikasvattajat suosii joko kokonaan päältä avointa laatikkoa tai vain osin katettua laatikkoa jolloin tämän katteen on tarkoitus tuoda suojaa poikueella lähinnä säältä. Laatikko tuo kanille tunnetta että pesä on piilossa ja turvassa, mutta pesässä ollessaan emokani pystyy silti tarkkailemaan ympäristöään. Toiset kanit jopa hakevat laatikkoa vaikka niille perinteistä pesämökkiä tarjoaisi.

Kun aloitin kasvatusta tarjosin ensimmäisille emoille koppia, mutta ne ei sinne synyttäneet. Sen sijaan pesä tehtiin joko vessalaatikkoon tai tai kopin viereen. Kopin viereen pesän tehnyt naaras tyhjensi ruokakupin poikasten synnyttyä ja kantoi sen pesäänsä ja siirsi poikaset ruokakuppiin. Kun poistin pesän tarkistuksen yhteydessä ruokakupin pesästä emo kantoi sen heti takasin. Käytti sitten laatikkoa tai koppia tärkeintä on hygienia. Pesä laatikko tai koppi on desinfioitava ennen ja jälkeen poikueen. Tässä koppi hävii kilpalijalleen laatikolle mennen tullen, muovinen laatikko on aina hygienisempi vaiuhtoehto kuin puinen koppi.

Kani synnyttää yleensä itsekseen ilman yleisöä, vain harvoin pääsee todistamaan kanin synnytystä. Yleensä synnytys on nopea, joskin kanin synnytys voi kestää kaksikin päivää. Pitkittynyt synnytys on harvinaista ranskanlupilla, en itse ole koskaan törmännyt. Ranskojen synnytystä nopeuttaa suuri poikue koko, usein ensimmäiset poikaset imevät jo ennenkuin viimiset on ulkona joka nopeuttaa synnytystä. Synnytettyään kani normaalisti syö kuolleet poikaset ja jälkeiset.

Kanipoikaset syntyvät kuuroina, sokeina ja karvattomina. Jokaisen poikasen syntymän jälkeen emo puhdistaa poikasen jonka jälkeen poikanen alkaa imeä välittömästi. Synnytyksen jälkeen kani normaalisti syö kuolleet poikaset ja jälkeiset. Toiset kanit eivät syö kuolleita poikasia ja jälkeisiä, tai syö vain osittain. Siksi on hyvä tarkistaa pesä mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen ja poistaa epämuodostuneet ja kuolleet poikaset sekä mahdolliset jäljelle jääneet jälkeiset.

Synnytys voi olla hyvinkin verinen tapahtuma, tämä riippuu paljon kanista. Itselläni on ollut valkoinen naaras joka synnytyksen jälkeenkin oli hohtavan valkoinen, ja sitten aivan päinvastainen isabella naaras joka synnyttäessään oli korviaan myöden veressä. Varaudu pahimpaan, pesästä voi löytyä puoliksi syötyjä poikasia jolloin näky ei todellakaan ole lasten katseltavaa. Kuolleiden poikasten poistaminen pesästä tärkeää paitsi pesän lämmön säilymisen kannalta myös hygienian kannalta. Pese kätesi aina ennen pesään koskemista, ja silittele emoakania jottei pesään tulisi outoja tuoksuja ja ulkopuolisia bakteereja.

Hyvä käsihygieniä on muutenkin syytä muistaa jos talossa on useampi kani. Pese kädet aina ennen kun käsittelet tiinettä kania tai vasta syntyneitä poikasia. Älä missään nimessä käsittele toista kania ja käsiä pesemäti välissä käsittele poikasia.

Isoissa poikueessa tarvii pohtia poikaskuolleisuutta

Poikue koosta johtuen joutuu miettimään eettistäkin puolta. Antaako mennä omalla painollaan vai puuttuko luonnon hoitamiseen. Yli kymmenen poikasen poikueessa poikaskuolleisuus on usein suuri, kahdeksan ja yhdeksän poikasen poikuessa ei mitenkään harvinaista että joku kuolee. Jos antaa luonnon hoitaa tarkoittaa se käytännössä että pesään kuolee poikasia nälkään. Jokaiselle ei riitä nisää, ja jos jää yhdellä ruokaillulla pois ei jaksa seuraavallakaan enää tapella itselleen nisää. Tätä täytyy siis pohtia, salliiko omatuntosi poikasten kuolla nälkään?

On tietysti muitakin vaihtoehtoja kuin antaa poikasten kuolla nälkään. Yksi vaihtoehto on karsiminen, lopetaan pari poikasta muiden hyvin voinnin turvaamiseksi. Toisin ongelmaton ei ole tämäkään vaihtoehto. Ensinnäkin mihin vedetään raja, monenko poikasen poikuetta tarvii karsia. Entä montako poikasta karsit, ja miten päätät minkä lopetat. Ongelmia omatunnolle siis ihan riittämiin.

Yksi tapa on antaa lisäruokaa ainakin heikoimmille. Tämän vaihtoehdon ongelmat piilee siinä että lisäruoka ole yhtä ravitsevaa kuin emon maito. Toinen ongelma on antoajankohta. Toimiakseen lisäruokaa tarvitsisi antaa suunnilleen samoihin aikoihin kun emo imettää, mikä ei suinkaan ole helppoa sillä emo hoitaa tämän yleensä nopeasti ilman ihmisen läsnäoloa. Näin siksi että poikanen jolle annat lisämaitoa olisi seuraavalla ruokinnalla syömässä emonmaitoa eikä jäisi pelkän lisäravinnon varaan. Toinen ongelma on lisäravinnon tarpeen arvioiminen. Poikasen voi ylensyöttää, ja emon maidon tuotannossa on yleensä se sääntö että sitä tulee kysynnän mukaan, liika lisä maito siis vähentää emon maidontuotantoa. Vimeinen ongelma tässä pilee se että pipetistä maito tulee helpommin kuin nisästä, poikanen joka saa lisäravintoa tottuu helpompaan maidon tuloon, eikä näin ollen jaksa taistella emän nisän kanssa ja jää helposti pelkän lisäravinnon varaan.

Keinoemo on myöskin vaihtoehto. Ihanteellisin tilanne olisi että keinoemona olisi toinen ranskanluppa, sellainen joka syystä tuntemattomasta saisi vain pari kolme poikasta kerrallaan. Koska tälläiseen ei käytännössä törmää, toinen keinoemo vaihtoehto on esim kääpiöluppa joka luonnostaan voi saada pieniä poikueita. Vaikkakin aikuisena koko ero näillä on melkoinen ei ranskanluppa poikanen ole syntyessään isompi kuin kääpiöluppapoikanen. Poikasten tässä tavassa tarvitsisi olla saman ikäisiä, kääpiölupat mahdollisesti korkeintaan kaksi päivää vanhempia. Ongelmia tässäkin tavassa on. Ensinnäkin astutus, kääpiöluppa yllensä kantaa 30-31 päivää kun taas ranskanluppa 29 päivää. Eli käytännössä kääpiöluppa tulisi astuttaa 1. päivä ja ranskanluppa 3.päivä, tämän jälkeen kädet ristiin ja toivoa että molempien astutus on onnistunut. Jos astutukset onnistuu oikein, jää toivomisen varaan että kääpiöluppa ei synnytä itse kolmea poikasta enempää, jolloin sinne voi vielä hyvällä omatunnolla lykätä kaksi ranskanluppa vauvaa sekaan ilman että rasittaa emoa kohtuuttomasti. Viimeinen ongelma tässä keinossa on että huoliiko keinoemo pesäänsä yhtäkkiä ilmestyneitä uusia poikasia. Jos ei huoli kääpiöluppa emo syö ranskanluppa vauvat armotta.

Viimeinen tapa on on oma suosikkini. Se on vanhan kansan suositus meille ihmisäideille, tarkoitettu auttamaan maidon nousua, eli perhekalja. Kun tästä ensimmäisen kerran kuulin olin aika skeptinen. Tutusttuani valmitusaineisiin huomasin ettei ne olleet kovin kaukana kanin ruokavaliosta, joskin hiukan eksoottisemmassa muodossa. Itse olen antanut perhekaljan kuurina, ensimmäiset neljä päivää luisikallisen kolme kertaa päivässä, sitten neljä päivää kaksi kertaa päivässä ja seuravat neljä päivää kerran päivässä. Loppullisesti tämä keino myi itsensä minulle kun kokeiltuani 10 poikasen poikue selvisi kaikki yli viiden viikon maagisen ikärajan. Ongelma tässä voi tulla vastaan. Itselläni ei ole tullut, mutta voi tulla. Nimittäin jos emokanin maha menee sekaisin. Tämä keino myös rasittaa emoa, emo imettää useammin kuin kani normaalisti imettää. Lisäksi poikasista osa jää silti pieniksi, valiota ei näin saa aikaseksi.

Tuoreen emon ja poikasten hoito

Pesä tulisi tarkistaa poikasten syntymän jälkeen säännöllisesti. Toisinaan varsinkin isojen poikueiden yhteydessä poikaset saattaa jakaantua kahteen ryhmään. Toiset emot huolehtii molemmat ryhmät tasavertaisesti, toiset emot unohtaa kokonaan toisen ryhmän. Mikäli huomaat ryhmäjaon jossa toinen ryhmä jää hoidotta siirrä kaikki poikaset yhteen, mikäli taas emo huolehtii tasavertaisesti molemmista ei yhdistämistä tarvitse tehdä. Pesän ulkopuolelle eksyneet poikaset tulisi aina siirtää takaisin pesään mikäli ovat edelleen elossa, emokani ei niitä takaisin pesään siirrä ja pesän ulkopuolella poikanen ei selviä pitkää aikaa.

Synnytksen jälkeen emon ruokahalu lisääntyy. Mikäli havaitset epänormaalia ruokahaluttomuutta tuoreessa emossasi on aika huolestua, se voi johtua esimerki karvapallon aiheuttamasta suolisto tukoksesta. Suunnilleen ensimmäisen viikon synnytyksen jälkeen kanisi ruokahalun tulisi kasvaa tasaisesti. Ruuan tulisi olla kuitu ja energia pitoista.

Poikasten karva alkaa kasvaa noin neljän päivän kuluttua synnytyksestä, ja silmät aukeaa noin 10 päivän ikäisinä. Suunnilleen samaan aikaan kun silmät aukeaa ranskis vauva alkaa kaivata muutakin ravintoa kuin emonmaitoa. Kani vauvan ensimmäinen ravinto on aina heinä, lisäile heinää pesään aina tasasin väliajoin.

Hygienia on tärkeää aina poikasilla. Kun poikaset on noin viikon ikäisiä siirrä varovaisesti poikaset ja pesämateriaalit sivuun, ja vaihda alle puhdasta purua. Sen jälkeen siirä pesä takaisin ja poikaset puhtaaseen pesään. Tämän jälkeen aina pesää tarkastellesasi tarkista myös alusen puhtaus. Likainen alus on hyvä pesä bakteereille, jotka aiheuttaa mm. silmätulehduksia ja muita ongelmia.

Stressin välttämiseksi jätä vierailijat väliin ainakin ensimmäiset kaksi viikkoa. Emon ei tulisi stressata sinua ja perhettäsi, mutta oudot ihmiset voi saada emon säikähtämään. Säikähtäneenä emo voi myös hypätä pesän päälle suojellakseen poikasia ja innostua tömistelemään varoitukseksi muille. Tästä voi olla se ikävä seuraus että emokani hyvää tarkoittaessaan vahingossa taloo poikasensa hengiltä. Vältä erityisesti kanin luontaisia vihollisia kuten koiria emokanin läheisyydessä.

Poikasten värin oppii ajan myötä tunnistamaan heti suunnilleen vastasyntyneenä etenkin jos on yhtään perehtynyt väreihin kanipari yhdistäessä ja on joku haisu mitä on tulossa. Ranskoissa olen huomannut isojen poikueiden kohdalla värin tunnistusta vaikeuttavan valkoisen karvan etenkin kanin takaosassa. Yleensä tähän törmää suurissa poikueissa, vauva karvan joukossa on paljon valkoista karvaa jolloin musta kani näyttää lähes harmaalta takaa vaikka pää onkin musta. Vauvakarvan vaihtuessa oikeaan karvaa valkoiset karvat lähtee ja kani on selkeämmin oman värisensä. Kokematon silmä näkee noin kolmiviikkoisesta mitä värejä pesästä suunnilleen löytyy. Sukupuolen tiirailun aloitan noin 10 päivän iässä, joskin nämä ei kovin varmoja arvioita ole. Sukupuolen näkee myöskin suunnilleen kolmenviikon ikäisestä jo varmaksi. Jokaisen kasvattamista harkitsevan on osattava tunnistaa uros ja naaras.

Aiheessa on vielä paljon jatkettavaa, jatkuu siis toisella kertaa.

Mahdolliset sairaudet ja ongelmat

Tulossa

Kasvattajan vastuu

Tulossa
takaisin ylös

Kanien talvilisääntymismasennus

Jos olet lopettanut nauramisen voin sanoa että olen tosissani, lähde tähän on rabbit production josta otsikon ja ison osan tekstiä olen vapaasti suomentanut. Myös googlettamalla winter breeding depression löydät lisätietoa. Itse listaan tämän koska kun tähän itse törmäsin, ja kukaan ei osannut vastata mistä oli kyse. Ahkeralla lukemisella kuitenkin löysin tämän, ja kas, sehän meillä. Aihe kuitenkin näyttäisi herättävän mailmallakin keskustelua, joten ymmärrän miksen aiheesta ollut aikaisemmin kuullut.

Oireet on selkeät, ensin naaras ei tahdo astua. Uros yrittää, mutta naaras ei ole suostuvainen. Kun naaras sitten tulee tiineeksi naaras joko saa keskenmenon, poikasia syntyy vain muutama tai poikaset syntyy kuolleina tai heikkoina. Kaninaaras istuu pesän päällä yrittäen imettää, mutta poikaset on liian heikkoja imeäkseen ja poikaset kuolee viimeistään kolmen päivän kuluessa.

Sveitsissä tehdyssä yli 3 ja puolivuotta kestäneessä tutkimuksessa jossa kanien ympäristöä pidettiin kontrolloituina, ilmanlämpötilaa 19asteessa, suhteellista ilmankosteutta 60% ja päivittäistä valojaksoa 14 tunnissa vuorokaudessa todettiin kanin ruuminlämpötilassa huomattavia vaihteluita vuodenajan mukaan. Korkeimmat arvot saatiin myöhään syksyllä ja alkutalvesta. Lisäksi ulkona pidettyjen kanien verestä mitattujen LH (Luteinisoiva hormoni) arvojen on todettu olevan matalimmat syksyllä ja korkeimmat talvella. LH arvojen heikkeneminen kesän läpi on liitetty kasvun vähentymiseen ja karvan kypsymiiseen, seurauksena kausiluontoinen vähentyminen hedelmöityksessä

Tästä huolimati on kuitenkin mikään tutkimus ei ole yksiselitteisesti todistanut ilmiön olemassa oloa, vaikkakin moni kasvattaja ympäri mailman uskoo ilmiöön törmänneensä. Ennenkuin ilmiön todistavia tuloksia on saavutettu on vaikea jollei mahdotonta suunnitella tutkimuksia jotka testaa millä keinoin kanin saa tuottamaan poikueita ympäri vuoden. Syy johdonmukaisten tutkimustulosten puuttumiseen on vuodenaikojen kausiluonteiset monimuotoiset muuttuvat tekijät, kuten valo, lämpötila, ilmankosteus, tuulenpaineet, ruokinta ja hoito, joilla paitsi on yksilöllisiä vaikutuksia myös vuorovaikuttaa ja on yhteisiä seurauksia. Ongelmaa monimutkistaa lisääntymistehokuuteen liittyvät muut monimuotoiset syyt kuten naaraan vastaanottavuus, uroksen hedelmällisyys, ovulaation määrä, hedelmöityksen määrä, kiinnittymisen määrä, selvitymis aste, poikueen koko ja syntyneiden poikasten määrä, poikueen koko ja elossa syntyneiden poikusten määrä ja poikuen eloonjääminen. Ongelmia myös tuottaa erityiset ympäristön stressitekijät joita ei kyetä havaitsemaan kuukausiin stressin puhkeamisesta.
Niinkauan kunnes tutkimustuloksia jotka osoittaa tarkat syyt kausiluontoiselle vaihtelulle kasvattajat on pakotettu hyödyntää niitä hoito tapoja jotka toimii parhaiten heidän kaniloissa ja voittaa sinnikkäät kausiluontoisetvaihtelut.

Yksi tärkeimmistä tekijöistä etenkin viileämmässä asuvilla kaneilla talvi lisääntymis masennuksen voittamiseen on varmistaa ruuan laadun ja määrän olevan asianmukainen. Runsaskuitusten ja samalla niukka energia pitoisten ruokien rajoitettu tarjoaminen ei välttämättä tarjoa naaralle tarpeeksi energiaa sekä lämmön tuottoon ja suvun jatkamiseen. Välttämättä edes vapaa ruokinta niukka energisellä ruualla ei takaa riittävää energian saantia sillä kanin vatsan kapasiteetti ei välttämättä riitä riittävän määrän energian nauttimiseen ylläpitääkseen sekä lämmön että että lisääntymiskyvyn.
Myös pidemmän valojakson järjestäminen voi auttaa lisääntymisen heikkenemiseen. Vuonna 2000 suositus valojakson pituudeksi 16 tuntia vuorokaudessa. Rabbit produktion jatkaa että vaihtoehtoisesti voi käyttää paikallisesti pisimmän päivän pituista valojaksoa, joskin itse epäilen ettei tämä ole sovellettavissa ihan suomen olosuhteissa juhannusta ajtellen.

Täytyy muistaa että rabbit produktion lähtee liikkelle kuten nimi jo sanoo kani tuotannosta. Siksi teksti on aika kliinisen kylmän tuntuista, ja olettaa että kanit on joko ulkona tai ei ainakaan huoneen lämpötilassa ympärivuoden. Ruokinta on hyvä pointti, joskin se ei selitä miksi kotioloissa asuva kani tekee lakon tiineeksi tulemisessa talvella. Sen sijaan valojakson pituus selittääkin jo jotain, vaikka kotona olisikin valot, kani löytää helposti oman pimeän nurkan. Koska en ole tutkija, minulle riittää myös selityksekseksi että toisilla kaneilla luontainen rytmi on alitajunnassa vahvemmin kuin toisilla. Eikä asia ole ylipääsemätön ongelma, voin jättää naaraan astuttamisen kevääsempään jos se ei tiineksi tahdo tulla talvella. Kokemuksesta viisastuneena, satojen kilometrien astutus reissut jätän mielummin kevääseen jos tahdon tuloksiakin.

takaisin ylös